Hei! Kiva kun eksyit sivuilleni ja tämän tekstin ääreen!
Minä olen Juni, psykologi, ympäristötunneasiantuntija ja väitöskirjatutkija Itä-Suomesta. Haluan omalla äänelläni ja työlläni puolustaa monimuotoista elämää planeetallamme.
Polkuni tähän pisteeseen on ollut vaiherikas eikä lainkaan suoraviivainen. Aloin havahtua planeettaamme ravistelevaan, kiihtyvään ekologiseen kriisiin lukiossa kun kiinnostuin teollisen eläintuotannon kytköksistä luontokatoon ja ilmastokriisiin. Meni kuitenkin aikaa ennen kuin löysin tapoja omalla tavallani vaikuttaa näihin ilmiöihin.
Haparoivia askelia
Siirryin lukiossa kasvissyöjäksi ja yliopiston aloitettuani löysin kansalaisjärjestötoiminnan. Toimin esimerkiksi Luontoliitossa ja Vegaaniliitossa. Samaan aikaan koin psykologian yliopisto-opinnoistani puuttuvan jotakin olennaista. Opinnoissa ei oikeastaan puhuttu lainkaan ekokriisistä ja psykologiatieteen tai psykologian ammattilaisten merkityksestä sen suhteen. Tämä johdatti minut tutustumaan eko- ja ympäristöpsykologiaan itsenäisesti.
Kiinnostus ekokriisin ja psykologian kytköksiin jatkui kun vuonna 2019 kohtasin ympäristötunteisiin keskittyneen Tunne ryn väkeä sekä ympäristötunnetutkija Panu Pihkalan. Aloin haparoiden järjestää ensimmäisiä ympäristötunnetyöpajoja Joensuussa, mutta korona-aika tukahdutti toiminnan toviksi.
Seuraava käänne tapahtui vuonna 2022. Lähdin Uppsalaan, Ruotsiin, opintovaihtoon. Yliopiston ekopsykologia-kurssilla luin Robin Wall Kimmererin Braiding Sweetgrass -kirjan. Kirja ja kurssi sukelsivat syvälle maailmankuvien ja kielen merkityksen rooliin ekokriisissä. Kokemus oli ravisteleva. Aloin hahmottaa maailmaa yhä laajemmin ja luopua yhä määrätietoisemmin ihmiskeskeisestä, kuluttamista ja individualismia korostava länsimaisesta ajattelumallista. Tämä vahvisti motivaatiotani jatkaa ekokriisin pohdintaa psykologian vinkkelistä.
Ympäristötunneasiantuntijana kasvaminen
Vuonna 2022 lähdin myös mukaan Tunne ryn toimintaan. Tuosta vuodesta alkaen olen yhdessä muiden yhdistyksen asiantuntijoiden sekä yhteistyötahojen kanssa ollut aktiivisesti järjestämässä työpajoja ja koulutuksia ympäristötunteista, ekokriisistä ja mielenterveydestä ympäri Suomea.
Myös kansainväliset projektit ovat tulleet tutuiksi. Vuonna 2024 olin asiantuntijana Youth and Environment Europe -kattojärjestön koulutuksessa ja online-kampanjassa. Nyt Tunne ry on mukana kansainvälisissä Dream+Plan-projektissa ja Eco-emotions curriculum -hankkeessa yhteistyökumppanina.
Nautin suuresti kouluttamisesta ja työpajojen ohjaamisesta. Parasta ovat kohtaamiset ja keskustelut erilaisten ihmisten kanssa. Opin aina itsekin runsaasti osallistujilta. Olen työskennellyt etenkin nuorten ja ympäristötoimijoiden kanssa, mutta myös eri alojen asiantuntijoiden, kuten lääkärien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Väitöskirjatutkijaksi, minäkö?
Valmistuttuani psykologian maisteriksi 2023 keväällä, aloin työskennellä Pohjois-Karjalan TE-toimistossa ura- ja ammatinvalinnan psykologina, sillä ympäristötunneteemat eivät tarjonneet täysipäiväistä työtä. Työskenteleminen TE-toimistossa oli turhauttavaa, vaikka asiakaskohtaamiset antoisia olivatkin. Koin, etten tehnyt työtä, jota maailma tarvitsi eniten, eli yrittänyt omalla asiantuntemuksellani edistää kestävämpää maailmaa.
TE-toimistossa myös näin, kuinka epäreilusti työllistämisjärjestelmä kansalaisia toisinaan kohtelee. Vaikka asiakas olisi ollut kuinka umpikujassa ja erilaisten haasteiden ristipaineessa, asiantuntijat olivat joskus kädettömiä lakipykälien edessä eivätkä voineet tarjota sellaista apua mitä ihminen olisi aidosti tarvinnut.
Ajattelin jo aloittaessani TE-toimiston työn, etten jäisi sinne. Haaveilin tutkimuksen tekemisestä tai ekokriisiin liittyvästä asiantuntijatyöstä. Keväällä 2024 minulle avautui yllättäen mahdollisuus tarttua väitöskirjan tekemiseen: Sustainability transformations -tohtorikoulupilottiin haettiin tekijöitä. Emmin kuitenkin vielä tovin ennen paikan hakemista, sillä epäilin olisiko tutkimustyö liian vaativaa ja paineistettua.
Askel tuntemattomaan
TE-toimiston virka päättyi sopivasti kesällä 2024 ja sain virallisesti tohtorikoulutettavan statuksen saman vuoden syksynä. Lokakuusta 2024 olen tehnyt tutkimusta täysipäiväisesti. Ensimmäiseen vuoteen väitöskirjatutkijana on sisältynyt paljon uuden oppimista, innostusta ja kiitollisuutta, mutta myös turhautumista, stressiä ja väsymystä.
Vasta nyt toisen tutkijavuoden pyörähdettyä käyntiin tuntuu, että minulla on jokin käry siitä mitä minun pitää tehdä ja miten saavutan tavoitteeni. Edelleen koen paljon epävarmuutta ja riittämättömyyttä. Tuntuu yhä toisinaan, että muilla väitöskirjatutkijoilla on kaikki paremmin hallussa kuin itsellä ja että he tietävät täydellisesti mitä ovat tekemässä…
Jos harkitset väitöskirjan tekemistä, tiedä, että se vaatii paljon motivaatiota ja omistautumista. Jos olet tarpeeksi onnekas päästäksesi yliopiston palkkalistoille, tiedä, että palkka on matala ja sinulle saatetaan sälyttää kaikenlaista sivuhommaa, joka voi toisinaan häiritä tutkimukseen keskittymistä. Jos taas joudut hakemaan apurahaa tai teet tutkimusta muiden töiden ohella, toivotan jaksamista ja onnea matkaan. Tutkijatyö on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa: sinulle maksetaan käytännössä siitä, että olet utelias. Lisäksi omalla työllään voi yrittää tehdä maailmasta hieman paremman paikan.
Katse tulevaan
Saavutin yhden väitöskirjapolun etapin joulukuussa 2025 kun ensimmäinen artikkelini julkaistiin. Työnsarka jatkuu vuonna 2026: järjestän työpajoja tutkimukseni aineistontuottamista varten ja kirjoitan artikkeleita. Tunne ryn asiantuntijana koordinoin Planetaarisen psykologian verkostoa. Tämän lisäksi ohjaan silloin tällöin ympäristötunteisiin, mielenterveyteen ja ekokriisiin liittyviä työpajoja ja koulutuksia. Myös Climate Wellness Retreat tulee keväällä Helsingissä ja Early Bird -liput ovat myynnissä 18.1. asti! Keväällä myös julkaistaan kirja, johon olen rustaillut luvun ekopsykologiasta, monilajisesta hoivasta ja kielen ekologiasta.
Olen hyvin innoissani kaikesta siitä mitä on tulossa, mutta samalla jännittää, miten jaksan. Kiinnostavakin tekeminen voi uuvuttaa. Maailman myllertäessä myös tuntuu, että tekemistä planeettamme suojelemisen saralla on loputtomasti. Onneksi on lukuisia muitakin ihmisiä, jotka ammentavat toimintatarmoonsa rakkaudestaan elävää maailmaamme kohtaan, eivätkä tallaudu lamaantumisen tai toivottomuuden jalkoihin.
Seuraavassa kirjoituksessani pohdin planetaarisen psykologian teemaa ja kuinka päädyin tutkimaan sitä. Pysy siis kuulolla!